Ominvoimin – ihmisten tekemää

Ilmastoystävälliseen kuluttamiseen kannustava Porkkanamafia levisi Suomessa nopeasti. Sen ansiosta yritykset ovat sijoittaneet kymmeniä tuhansia euroja energiatehokkaampiin laitteisiin. Osallistuminen Porkkanamafian tempauksiin on lyhytaikaista – mutta voisiko tempausten ja osallistumisen arvon saada jotenkin talteen? “Voisiko se olla julkisen tehtävä?” kysyy Roope Mokka. Kommentoi sinäkin!

Porkkanamafia on esimerkki hurjan nopeasti levinneestä talkootekemisen tavasta. Se on oikeastaan vähän outoa, sillä sen idea ei ole yksinkertainen. Pohjimmiltaan tavoite on edistää yhteiskuntaa, joka ei tuota niin paljon hiilidioksidia. Siihen pyritään vapaaehtoisten järjestämillä “käänteisillä boikoteilla” eli ostoryntäyksillä johonkin kaupalliseen liikkeeseen. Aluksi kilpailutetaan oman kaupungin yhtä toimialaa, esimerkiksi kauppoja tai ravintoloita: kuka lupaa sijoittaa eniten ostoryntäyksen tuomasta lisävoitosta oman liikkeensä energiatehokkuuden parantamiseen? Suurimman prosentin tarjonnut voittaa, ja sinne Porkkanamafia lupaa tuoda tiettynä päivänä ison joukon lisäasiakkaita.

Ensimmäisenä asialla oli Brent Schulkin San Fransiscosta. Tämä kolmekymppinen mies mietti, miten hän voisi vaikuttaa siihen, että ruokakaupat toimisivat entistä ympäristöystävällisemmällä tavalla. Vuonna 2008 Schulkin kilpailutti oman naapurustonsa kulmakaupat ja sai sadat ihmiset ostoksille. Hen teki tapahtumasta hauskan videon, jonka taas näki Demos Helsingin tutkija Roope Mokka. Mokka innostui välittömästi, ja laittoi ilmoituksen muun muassa Lifesaver-levykaupan keskustelufoorumille. Muitakin innostuneita alkoi löytyä Helsingistä.
“Siihen aikaan internetissä oli enemmän eri harrastusten ympärille kehittyneitä foorumeita eikä kaveripiirejä niin kuin nykyään Facebookissa. Foorumit mahdollistivat sen, että Porkkanamafiassa yhdistyivät ihmiset, jotka eivät jo olleet samaa skeneä, mutta joilla oli halu toimia. Joillekin motiivi oli se, että ollut mukana muissakin Kaliforniasta tulleista siisteissä jutuissa. Toiset olivat kyberpunkkareita, joita innosti käyttää joukkovoimaa verkon avustamana. Plus sitten ekologistit ja yleiskansalaisaktivistit”, Mokka kuvailee.
“Video sai aikaan ‘joukkoinspiroitumisen’, vaikka ihmiset eivät olleet samassa tilassa. Se oli selvästi teknologian ansiota.”

Porkkanamafia on ollut alusta alkaen johtajaton parvi, vailla muodollisia rakenteita. Sitäkin tosin joku toivoi, mutta enemmistö piti vapaampaa muotoa parempana. Fyysisiä kokouksia järjestettiin parin viikon välein Demoksen tarjoamissa tiloissa, ja niistä tiedotettiin sähköpostilistalla ja Facebook-sivuilla. Mukaan pääsi vapaasti. Aktiiveja kertyi parikymmentä.
“Mukana oli ihmisiä, joilla oli kokemusta asioiden ‘laittamisesta pystyyn’ jopa tuntemattomien ihmisten kanssa ja välille. Oli taustaa kansalaisjärjestöistä, osakunnista ja yhdistyksistä. Mukana oli myös tutkijoita ja viestintäihmisiä.”

Mokka muistuttaa, että kun ihmisiä tulee toimimaan yhdessä hyvin eri motiiveilla, motiivit pitää pitää mielessä myös silloin, kun tapahtumia tai tehtäväjakoja tehdään. Kysymys on Mitä ihmiset haluavat tehdä?
“Porkkanamafiassa sitä helpotti, että konkreettinen esimerkkivideo oli niin selkeä. tiedettiin, millaista tapahtumaa oltiin järjestämässä. Ei tarvinnut ensin keskustella puolta vuotta ‘bändin nimestä’. Erotimme lyhyen ja pitkän aikavälin tähtäimet.”

Vaikka ilman keskusjohtoa oltiinkin, Mokka ja muutama muu aktiivi ottivat vetovastuuta. He suunnittelivat kokouksiin pienet aikataulut ja ehdottivat eri ryhmien perustamista – osa huolehtisi esimerkiksi tiedotuksesta, osa tapahtumajärjestelyistä.
Roope Mokka korostaa vielä kerran videoiden merkitystä toiminnan tuottamisen apuna.
“Kun e ole valmiita tuotannon rakenteita ja tällainen järjestäminen on varsin työvoimaintensiivistä, niin työvoimaa helpotsti ‘läikkyy yli’, tehdään turhaa työtä. Porkkanamafian kohdalla yhtenäinen näkemys oli melko valmina, mallioppiminen videolta vähensi ‘turhaa’ työtä.”

Vajaassa viidessä kuukaudessa saatiin ensimmäinen tempaus aikaan: Juttutupa-ravintolaan tuli satoja innokkaita. M.A. Numminen ja Pedro Hietanen musisoivat, osallistujien ei tarvinnut kuin tilata juomaa ja nauttia illasta.
Sana uudesta konseptista levisi nopeasti, myös perinteisen median kautta. Juttutuvassa oli paikalla myös Helsingin Sanomat, ja Porkkanamafia pääsi etusivulle ison kuvan kera. Mutta ei sattumalta.
“Teetätimme tahallaan hetkeksi jonon Juttutuvan ulkopuolelle heti aluksi. Siitä sai hienon kuvan, kun jonossa oli porkkanaväreihin sonnustautuneita aktiiveja sekä ylipäänsä iloisen näköisiä ihmisiä.”
Lisäksi ensimmäisestä mafiaiskusta tehtiin video, jolla toimintaa promottiin muualle Suomeen. Viesti oli selvä: maailmaa voi pelastaa juomalla kaljaa. Kaikki voittavat.
Pian Porkkanamafia tekikin ensimmäisen iskunsa Tampereella sikälisten innostuneiden voimin. Sen jälkeen itsenäinen toiminta on levinnyt jo yli kymmeneen kuntaan Suomessa. Matka jatkuu jo muuallakin maailmalla: vähän aikaa sitten etelä-korealaiset innostuneet kyselivät neuvoa Suomen Porkkanamafian FB-sivuilla.
Helsingissä järjestettiin vielä neljä tapahtumaa, mutta nyt innostus aktiiveilta näyttää hiipuneen. Tampereella toiminta on saanut myös uusia muotoja: mukaan on “iskujen” lisäksi tullut myös muiden, ympäristöaiheisten tapahtumien järjestämistä.

“Pitääkö toiminnan välttämättä kestää kauempaa?” Mokka kysyy. Hänen mielestään Porkkanamafian tärkein vaikutus oli tarjota ihmisille kokemus, joka muuttaa näkemyksen siitä, miten voi toimia.

Lisäksi Porkkanamafia osoittaa vapaamuotoisen avoimen toimintayhteisön kahdet kasvot. Toisaalta toiminnan pitäisi kehittyä, että samaa asia jaksaisi tehdä toisteisesti – ja Porkkanamafian kohdalla kilpailutus, itse ostoryntäyksen järjestäminen sekä jälkihoito energiakatselmuksineen vievät joka kerran paljon aikaa.
“Toisaalta toiminnan kehittäminen on todella vaikeaa. Ihmiset ovat motivoituneet ja tulleet tekemään “vanhaa juttua”. Uusien vapaaehtoisten ja kehittäjien haaliminen taas edellyttäisi helposti hallintoa: jonkun on oltava esittelypöydän kanssa tapahtumissa tai muuta sellaista.”

Tutkimuksista tiedämme, että nykyään ihmiset osallistuvat mielellään juuri niin kuin Porkkanamafiaan: lyhytaikaisesti. Siksi sellaisilla toimintamuodoilla on suuri arvo. Mutta Mokka muistuttaa, että kaikki toiminnan paikat eivät voi olla uusia ja lyhytaikaisia.
“Sehän on ihmiselle raastavaa, jos koko maailma on sellainen. Nyt moni työura ja -paikka on jo sellainen.”
Ennenhän monista “omin voimin” talkoohankkeista syntyi kansalaisjärjestöjä ja niistä tuli lopulta jopa instituutioita. Enää ei tule.

Siksi Mokka näkisi, että julkisen tehtävä olisi yrittää pitää huolta, että hetkellisessä toiminnassa syntynyt into ja arvo ei valu hukkaan.
“Että ihmiselle tulisi tunne, että koska olin mukana tuossa, voin lähteä mukaan muuhunkin. ettei vain palaisi päivätöihin, vaan jäisi vastaavaan kansalaistoimintaan mukaan. Joku yhteys jopa instituutioiden maailmaan.”
Sellainen voisi houkutella yhdessä tekemiseen myös ihmisiä, jotka ovat perinteisen järjestökansalaistoiminnan ulkopuolella.
“Tämä olisi kansalaisjärjestökentän ruohonjuuritaso, joka niiltä on ehkä osin hukkunut.”

Ominvoimin-tiimimme on samaa mieltä Mokan kanssa ja toivoo myös muilta kommentteja jonkun julkisen toimijan mahdollisuuksiin: miten “saada kiinni” ihmisistä, jotka osallistuvat lyhytaikaisesti ja ohjata heitä johonkin muuhun yhteistä hyvää edistävään toimintaan? Ja toisaalta, miten tallettaa lyhytaikaisten tempausten “arvo”, niistä saadut opit? Olisiko jonkinlainen talkoopankki ratkaisu? Kun jossain on kokeiltu jotain tapaa tehdä asioita, se kirjattaisiin – kuka kirjaisi, sitä emme vielä tiedä – avoimeen tieto- ja käytäntöpankkiin?